Valomaalaus

Lyhyt päivitys kuvaus tyylistä, mistä innostuin järkkärin hankittuani. Haluan heti alkuun sanoa olevani aloittelija enkä väitä olevani mestari kuvaaja. Sitten asiaan. Mielestäni hienot autot ovat hienoja oikeastaan ihan sama kuvan laadusta, mutta jopa ihan perusauton saa näyttämään kuvassa hyvältä jos vähän näkee vaivaa. Saadakseen hyvän kuvan autosta pitää auton tottakai olla pesty ja vahattu kunnolla (poikkeuksia on esim jos on kyse mutakuoppamaasturista jne). Seuraavaksi pitäisi löytää tausta mikä luo kuvalle tunnelman. Paras tilanne on kun auto ja tausta sopivat jollakin tavalla yhteen.
Valomaalauksessa tausta ei VÄLTTÄMÄTTÄ ole niin tärkeä riippuu mitä hakee. Olen huomannut, että se tuo kuvaan paljonkin lisää, mutta kuva saattaa olla hieno, vaikka taustalla olisi vain pelkkä yön tummuus.

Kuva 1. Volvo XC60 R-Design D5 AWD

Kuvassa 1 on mielestäni hieno tausta joka tuo kuvaan urbaanihkon tunnelman.

Kuva 2. Volvo V40CC T4 AWD

Kuvassa 2 ei ole taustaa, auto on erittäin tumman värinen joka hieman hankaloittaa selvää auton maalausta, sillä väri ei välity kameralle niin hyvin kuin vaalea. Silloin voi taskulampulla yrittää tuoda tunnelmaa kuvaa.

Kuva 3. Lexus LS430 President. On muuten matala!

3. kuvassa ei ole varsinaisesti taustaa mutta ympäristö luo kuvalle kuitenkin pientä lisää verrattuna siihen, että ympäristössä ei olisi mitään. Mitään näistä kuvista ei ole muokattu millään lailla. Valomaalausta voi tehdä myös siten, että ottaa monta kuvaa valot eri kohdissa ja yhdistää ne. En omista kuvankäsittelyohjelmaa (ainakaan vielä) niin koko auto pitää maalata kerralla.

Pimeyden loputtomat tarinat

Tämän julkaisun aiheena ovat pimeät öiset seikkailut. Yöelämä on nimittäin loppujen lopuksi aika paljon laajempi käsite kuin viikonloppuisin baareissa ja klubeilla juhliminen. Öisiin seikkailuihin voi edellä mainittujen lisäksi sisältyä paljon tunnelmallisia hetkiä ja tarinoita joita päivällä ei välttämättä koe lainkaan.

Kaupungin tyhjillään olevat tiet ja mukavat katuvalot tuovat vastustamattoman vapautuneen olotilan, jossa saattaa olla valmis tekemään asioita mitä valosalla ei välttämättä tekisi mistään hinnasta. On paljon helpompaa mennä tutustumaan mukavassa illanvietoissa uuteen tuntemattomaan ihmiseen kuin valosan aikaan paikallisessa kahvilassa. Mahdolliset arjen stressit häipyvät mielestä kun kuljet tummien katukivien päällä ja tiedostat mielessäsi, että ne kouluhommia tuovat opettajat ja ylitöitä antavat työnantajat ovat kodeissaan nukkumassa sillä välin kun sinä nautit illasta ja pidät hauskaa kaupungissa.

Mukavan yön viettäminen ei välttämättä tarkoita, että pitäisi riehua ja bailata yökerhoissa ja muissa vastaavissa paikoissa. Tekemistä saa vaikkapa rennoista ajeluista kavereiden kanssa autoilla, valokuvailusta, ravintolaillallisesta tai vaikkapa yölenkkeilystä oman kumppanin kanssa.

On yllättävää kuinka paljon aisteja rentouttaa kun näkee upeasti valaistuja näyteikkunoita tai kuulee taksien lipuvan mukulakivillä.

Varsinkin autoilu keskellä yöllä on suoraan sanottuna pelkkää nautintoa. Kaupungin laidasta laitaan pääsee liitämään muutamissa minuuteissa kun taas päivällä ruuhkien aikaan samaan matkaan voi kulua jopa puoli tuntia. Pirteän väriset xenon-ajovalot pitävät mielen virkeänä ja katseen tiessä. Kerrostalojen julkisivut loistavat tien reunoilla edustuksellisesti ja aina jossain näkyy ikkunan takana yksittäinen valo päällä huoneistossa. Pääväylillä tulee toisinaan kuitenkin vastaan toiminnassa olevia liikennevaloja jotka vaihtuvat juuri punaisiksi. On aika painaa jarrua ja pysähtyä hetkeksi. Jalankulkijoiden liikennevalot piippailevat tyhjyyttään ja on vain sekunttien kysymys kun piippauksen tahti muuttuu nopeasta takaisin hitaaksi. Valot autoilijoille vaihtuvat vihreäksi ja on aika lähteä vielä viimeisille retkille ennen aamun koittoa.

Lying under the concrete sky

Syyskuu on jo loppupuolella ja sen huomaa. Illat pimenevät ja ilma viilenee. Vielä kuitenkin viitsii iltasellakin ulkoilla. Tällä kertaa kohteena oli Lahdenväylän alla oleva suo. Tarkemmin sanottuna vanha Moskvitch joka on sinne aikanaan joutunut. 

Lohduttoman näköinen

Kun Lahden moottoritietä rakennettiin Tattarisuon kohdalta nähtiin parhaaksi, että se paalutetaan kulkemaan noin parin metrin korkeuteen. Syynä tähän oli suo jonka kostealle ja epävakaalle maaperälle rakentaminen olisi ollut hankalaa. Jostain syystä tien alle joutui joko vielä tekovaiheessa tai sen valmistuttua vanha "mosse". Tietoa autosta ei juurikaan löytynyt, joten sitä piti etsiä hetki tien alta ennen kuin taskulampun valo näytti kaukaisuudessa jotain etäisesti autoa muistuttavaa. Oli oudolla tavalla mahtava fiilis löytää se, vaikka paikka oli n. 400 m tarkkuudella tiedossa. 

Vuosien saatossa paikalle on ilmestynyt urbaania taidetta

Vanha rouva oli ottanut osumaa.. Osittain hän oli vajonnut suohon, mutta kori, joka ei ollut suorassa kosketuksessa suohon oli säilynyt yllättävänkin hyvin. Joka päivä hän kuuntelee yli ajavien autojen renkaiden huminaa ja varmaan toivoisi itsekin vielä pääsevän joskus tien betoni katon toiselle puolelle.

Ohjaus kuitenkin toimii kaikkien vuosien jälkeen